Kello on pian puolenyön. Tähän aikaa yleensä jo nukun, tai vähintään pyörin sängyssä yrittäen saada unenpäästä kiinni. Nukahtamisvaikeudet ovat olleet kausittaisia ja tuntuvat liittyvän omiin pohdiskeluihin. Jos on liikaa mietittävää, alkaa alitajunta häiritsemään illalla ja asiat virtaavat mielessä. Ei pysty rauhoittumaan.
Lisäksi näen todella paljon unia, mitä ihmeellisimpiä ja toisaalta ihan järkeenkäypiä. Unissa ajatukseni ja murheeni yleensä purkautuvat, jos en tahdo saada niitä jäsenneltyä kunnolla hereillä ollessani. Unilla on vain harmittava vaikutus päivän mielialaani. Elän usein unen tunnelmassa pitkälle päivään. Jos esimerkiksi uneksiessani riitelen mieheni kanssa, saatan olla hänelle koko aamun ihan kiukkuinen.
Tällä hetkellä saatan pyöriä ja tuskastua hyvän aikaa ennen kuin nukahdan. Ja aamulla herään väsyneenä, kun pyörin sängyssä koko yön. Yleensä onneksi saan kyllä hyvin nukuttua kunhan ensin vain nukahdan, Samaa oli viime talvena, tosin silloiset nukahtamisvaikeudet saattoivat liittyä tyroksiinin käyttöönottoon.
Olen muutenkin enemmän iltavirkku ihminen. Parhaiten saan asioita tehtyä vasta illemmalla kun ensin laahustan päivän läpi silmät sirrallaan. Lapsen myötä toki rytmi on hieman muuttunut, mutta ei aamuherääminen yhtään sen helpompaa ole. Olosuhteiden pakosta olen joutunut opettelemaan aiemmin heräämistä ja kyllähän siihenkin ajan myötä tottuu. Onneksi lapsi ei hirveän usein herää ihan anivarhain. Ja näin kesälomalla saan itsekin otettua pienet nokkaunet päivällä pojan kanssa.
Uniin vielä palaan. Pakko sanoa sellainen kummallinen seikka, osaakohan joku selittää tämän? En ole ikinä, kertaakaan vielä, nähnyt hyvää unta miehestäni. Kun mies on mukana unissani, niihin liittyvät usein myös pettäminen, riitely, eroaminen ym. Mistähän se voisi johtua?
Mielenkiinnolla odotan millaisia unia ensi yö tuo tullessaan.
-Se Tavallinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti